Yleinen

Why UNDP’s Human Development Report Ends Up Presenting A Skewed Image Of India

Intian sijoitus YK:n inhimillisen kehityksen mittauksessa tippui yhden pykälän sijalle 131 (181 maasta) vasta julkaistun raportin mukaan. Huffington Postin artikkelissa G Pramod Kumar avaa mielenkiintoisesti tämänkaltaisten mittausten tai lähinnä tulosten keskiarvoistamisen toimivuutta Intian kokoisessa maassa.

Pramod on oikeassa siinä, että kehitystä Intiassa voisi mitata osavaltioittain, koko maan keskiarvo sijaan, ovathan osavaltiot itsessään suurten, väkirikkaiden maiden kokoisia (esim. Uttar Pradeshin osavaltion väkiluku on 200 miljoonaa, saman verran ihmisiä kuin Brasiliassa yhteensä). Toisaalta, koska lähes 50% Intian väestöstä asuu köyhimmissä ja räikeän alhaista inhimillistä kehitystä edustavassa 8 osavaltiossa, kertoo keskiarvokin aika paljon (laskin prosentin viimeisimmästä, v. 2011 väestönlaskennasta). Kuten kirjoittaja toteaa, Intiassa on muutama kaupunki/osavaltio, joiden inhimillinen kehitys yltää Malesian tasolle, mutta suurin osa osavaltioista edustaa alhaista/hyvin alhaista inhimillistä kehitystä.

Jos osavaltioita käsiteltäisiin erillisinä maina, silloin Intian osavaltiot ottaisivat haltuun parikymmentä sijaa YK:n listan häntäpäästä. 8 köyhintä osavaltiota sijoittuisi Eritrean ja Keski-Afrikan tasavallan väliin. Ja mitenkä tämä liittyy reiluun kauppaan? Tuottajayhteisöt, joiden tuotteita maailmankaupat myyvät, ovat useimmiten juuri näissä köyhimmissä osavaltioissa eli käsityöläisyys tuo kyliin työtä ja toimeentuloa. Toiseksi, juuri näistä osavaltioista lähdetään eniten maalta kaupunkeihin etsimään töitä ja päädytään usein asumaan slummeihin tai kadulle. Paikallisen tuotannon tukeminen on myös keino hidastaa maan sisäistä siirtolaisuutta ja ihmisten päätymistä entistäkin heikompiin oloihin.